Saari kattoteltoilla – opas Islannin ylänköalueelle ja F-teille
Haaveiletko F-teillä ajamisesta Islannissa kattoteltta mukana? Tässä on täydellinen oppaamme Islannin ylängölle – reitti, leirintäsäännöt, jokien ylitykset (vadit), pakkauslista ja kokemuksia seitsemän päivän matkalta ylängöllä.
Kattotelttailu ja autoilu Islannissa on unohtumaton seikkailu. Sää, laajat erämaat ja haastavat F-tiet tekevät matkasta suurenmoisen tavalla, joka ei muistuta mitään muuta Euroopassa. Satumainen luonto sai meidät haukkomaan henkeämme yhä uudelleen.
Syyskuussa 2025 otimme lautan Islantiin seitsemän päivän seikkailulle suoraan islantilaiselle ylängölle.
Tässä jaamme reittimme, käytännön vinkit ja opit matkan varrelta.
Nopeat faktat kattotelttojen Islannin retkestä
Milloin: Syyskuu 2025 (yhteensä 12 päivää mukaan lukien lautta).
Osallistujat: 6 henkilöä kahdessa autossa.
Ajoneuvot: Mitsubishi Pajero -89 & Toyota Hilux -24.
Varusteet: Kattoteltat Blåsten, Kaksi Åreskutan sekä markiisi Solfjädern 270 seinillä.
Lautan hinta: Noin 45 000 kruunua yhteensä viidelle henkilölle ja molemmille autoille.
.
Kuinka matkustaa Islantiin omalla autolla?
Useimmat Islantiin matkustavat lentävät ja vuokraavat auton tai matkailuauton paikan päällä. Mutta aito overland-kokemus syntyy omalla autolla ja kattoteltalla.
Matkasimme lautalla Smyril Line Hirtshalsista Tanskasta Seydisfjörduriin Itä-Islannissa.
Matka-aika: Noin 2 vuorokautta meno ja 2,5 vuorokautta paluu. Bonuksena paluumatkalla pääsimme maihin Färsaarten pääkaupungissa Tórshavnissa muutamaksi tunniksi.
Kokemus:
Lautta on seikkailijoiden kohtaamispaikka. Satamassa jonottaminen on kuin autonäyttely mahtaville overland-ajoneuvoille. Laivalla on kuntosali ja porealtaat kannella sekä aktiviteetteja kuten tietovisa ja bingo sekä hyvät ravintolat.
Vinkki: Varaa ajoissa! Hinnat vaihtelevat paljon ja sesonki täyttyy nopeasti.
Käytätkö tätä sivua mobiilissa? Pyyhkäise vasemmalle nähdäksesi lisää kuvia.
Leirintä Islannissa – säännöt ja käytännön tiedot
Saako Islannissa leiriytyä vapaasti?
Herkkää luontoa suojellakseen Islannissa on vuodesta 2015 lähtien kielletty vapaaleiriytyminen. Saman vuoksi kaikki maastoajo on kielletty.
Älä kuitenkaan lannistu – ylängön leirintäalueet tuntuvat edelleen kaukaisilta ja "keskellä erämaata".
Leirintäalueiden hinnat: Noin 150–200 kruunua per henkilö per yö.
Standardi: Usein yksinkertainen mutta toimiva. Useammin pohjana sora/kivi kuin ruoho. WC ja astianpesumahdollisuudet löytyvät lähes aina.
Kunnioita Islannin F-teitä
F-tiet vaativat, että autossasi on neliveto (4x4) ja korkeampi maavara. Ne ovat usein epätasaisia, kivikkoisia ja sisältävät jokien ylityksiä.
Lisätietoa F-teistä tekstin lopussa.
Aukioloajat: Kesäkuusta syyskuun loppuun (riippuen lumesta ja säästä).
Tärkeää: Tarkista aina road.is ennen ajoa.

3 sovellusta, jotka tarvitset ajaessasi F-teillä Islannissa
• Vedur: Paras sovellus paikallisiin sääennusteisiin.
• SafeTravel: Turvallisuustiedot ja varoitukset.
• Parka: Kätevä maksaminen pysäköinnistä ja leirintäalueista.
Pakkauslista ja varustevinkkejä Islannin ylängölle
Islanti on tunnettu siitä, että siellä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa saman päivän aikana. Aurinko, sade, tuuli ja sumu vuorottelevat ilman varoitusta. Pakkaa aina sadevaatteet ja ylimääräinen kerros — ei siksi, että varmasti tarvitset niitä, vaan koska melkein aina tarvitset.
Jos aiot lomailla Islannissa, tarvitset vaatteita kaikille säille ja asenteen, että sää on osa kokemusta.
Meillä oli lämpötilat 0 - 20 astetta matkamme aikana. Mutta vain yhtenä päivänä todella jatkuvaa sadetta.
> Katto teltta lämpimillä makuupusseilla
Käytimme talvimakuupusseja, jotka pitivät yöt lämpiminä vaikka ulkona oli nollassa. Yhdessä teltassa meillä oli myös diesel-lämmitin, mutta se ei ole välttämätöntä. Tärkeintä on, että makuupussi on lämmin.
> Markiisi seinillä
Tämä toi todella luksusta koko matkalle. Solfjädern 270 -markiisin ja siihen kuuluvien seinien kanssa meillä oli iso lisähuone, joka suojasi sateelta ja tuulelta ja teki illoistamme mukavia (ja pidempiä).
> Vaatteet
Kerros kerroksen päälle on sääntö. Alusvaatteet, lämmin välikerros, sadevaatteet, vaelluskengät ja todella lämmin takki iltoja varten leirissä.
> Ruokailu
Valmistimme kotona neljä valmista vegaanista pataruokaa, jotka säilytimme Dometicin kompressorijääkaapissa. Se säästi sekä aikaa että rahaa.
Lisäksi meillä oli ainekset kolmeen illalliseen sekä aamiainen (puuro ekstra täytteillä) kaikille päiville. Näin emme joutuneet käyttämään aikaa ja energiaa ruoan suunnitteluun.
> Viestintä
Radiopuhelimet autojen välillä ovat kullanarvoisia, kun kuuluvuus katoaa ja kun on helppo kommunikoida useamman auton kanssa. Lisäksi se on hauskaa!
> Polttoaine
Tässä täytyy suunnitella ajoa, sillä ylängöllä ei ole huoltoasemia. Meillä oli mukana kaksi ylimääräistä bensakanisteria varmuuden vuoksi, mutta emme koskaan tarvinneet niitä.
> Turvallisuus
Jos jotain menee vikaan ylängöllä, avun saaminen voi kestää kauan. Ensiapupakkaus, pieni kompressori ilman täyttämiseen, palosammutin, korkeat saappaat ylityksiin.
> Paperikartta
Ostimme perinteisen tiekartan saapuessamme Islantiin. Toisin kuin Google Mapsissa, kaikki ylitykset on merkitty siihen ja löysimme myös useita leirintäpaikkoja, joita ei ollut sovelluksessa. Lisäksi se tekee matkan suunnittelusta hauskempaa.
.
Islannin upeat F-tiet
Islantilaiset F-tiet ovat vuoristoteitä, jotka johtavat Islannin dramaattiseen ja usein vaikeapääsyiseen sisämaahan. Ne on merkitty "F"-kirjaimella tienumeron edessä, esimerkiksi F208 tai F35, ja vaativat nelivetoisen ajoneuvon (4x4).
F-tiet ovat sorateiden verkosto, joka kiemurtelee laavatasankojen, vuoristokurujen, jäätikköjokien yli ja tulivuorten ohi.
Nämä eivät ole tavallisia teitä. Ne ovat enemmänkin sopimus sinun ja luonnon välillä siitä, että tiedät mihin ryhdyt. Täytyy olla valmistautunut – et löydä huoltoasemia tai ruokakauppoja.
F-tiet avautuvat yleensä kesäkuussa ja sulkeutuvat syyskuussa, riippuen lumesta ja maaperän olosuhteista.
Tarkka päivämäärä määritetään vuosittain ja julkaistaan islantilaisen tieviraston Vegagerðin toimesta. Yrittäminen päästä sisään ennen avaamista ei ole vain typerää — se on laitonta ja voi johtaa kovaan sakkoon.
F-tiet vaativat nelivedon. Ei suosituksena, vaan vaatimuksena.
Monilla osuuksilla sinun täytyy ylittää jäätikköjokia ilman siltoja, ja veden syvyys voi vaihdella dramaattisesti vuorokaudenajan ja ylävirran sateiden mukaan.
Näiden vesiylitysten ajaminen on jännittävä kokemus ja yksi asioista, joita odotimme eniten.
Ylänkö tarjoaa joitakin Islannin koskemattomimmista leirintäpaikoista — yksinkertaisia, usein ilman palveluita, mutta näkymät ovat sanoinkuvaamattoman upeat. Se on erilainen Islanti kuin Ring Road -turistin, ja se huomaa heti, kun ajaa pois asfaltin ääreltä.
Näitä teitä tulisi ajaa vain silloin, kun matka on itse päämäärä. Tiet ovat usein epätasaisia ja nopeus harvoin yli 50 kilometriä tunnissa.
Jokiylitykset (vad) Islannissa – näin teet
Jokien ja vesistöjen ylittäminen oli mielestämme matkan ehdoton kohokohta, mutta vaatii kunnioitusta ja valmistautumista.
Toimi näin:
Pysähdy ja tarkista syvyys. Aja rauhallisesti alhaisella vaihteella, älä koskaan pysähdy keskelle vettä ja aja kaarella, vinosti alavirtaan.
Jos olet epävarma veden syvyydestä, mene itse tarkistamaan tai odota toista autoa.
Koko islantilaisen ylängön alueella on myös puistonvartijoita, jotka voivat auttaa, jos sinulla on kysyttävää. Näiden puhelinnumerot ovat kylteissä, kun ajat F-tielle. Tapasimme useita matkan aikana ja kaikki olivat erittäin ystävällisiä (hauska lisäys – kaikki olivat myös nuoria naisia).
Opetus:
F88-tiellä olimme lähellä jäädä jumiin, kun auto juuttui. Ole aina varautunut (ja ystävä hinausköydellä!) ennen kuin ajat veteen.
Käytätkö tätä sivua mobiilissa? Pyyhkäise vasemmalle nähdäksesi lisää kuvia.
Matkamme reitti – 7 päivää Islannin ylängöllä
Päivä 1 – Seyðisfjörður & Vestrahorn
Poistuimme lautalta Seyðisfjörðurissa ja meidät kohtasi tiivis sumu. Emme nähneet juuri mitään ajaessamme vuoristotien yli (joka muuten on talvella suljettu, joten kaupunkiin ei pääse autolla). Kun pääsimme harjanteelle, sää kirkastui äkisti ja meidät vastaanotti aurinkoinen kaunis maisema.
Ensimmäinen pysähdys oli Egilstadirin lentokentällä, josta haimme kuudennen matkakumppanimme, joka oli lentänyt paikalle. Toinen pysähdys oli vaikuttava vesiputous, ja sen jälkeen ajoimme ensimmäiselle soratielle, joka vei meidät etelään.
Ensimmäinen yö vietettiin leirintäalueella Vestrahornin luona. Varhain aamulla heräsimme sattumalta, katsoimme ulos ja tajusimme, että sää oli liian hyvä jätettäväksi väliin. Auringonnousu, tyyntä, matala vesi. Pystyimme kävelemään suoraan mereen. Mustat rannat olivat peilityyniä ja vuoret heijastuivat vedestä. Sellainen hetki, jota ei suunnittele – mutta ei koskaan unohda.
Päivä 2 – Jökulsárlón ja sisämaa
Jatkoimme matkaa pitkin tietä 1 pysähtyen Jökulsárlónin jäätiköllä. Edelleen laavakentän läpi, joka oli sammaleen peitossa, ja pysähdyimme vaikuttavalla kanjonilla lähellä tien 1 ja F209 risteystä (nimi unohtui, kokemus ei).
Sitten suuntasimme sisämaahan F209-tietä pitkin ja seikkailu alkoi oikeasti. Rannikon ja ylängön kontrasti on suuri. Hyvin nopeasti olimme täysin yksin, mikä oli mukavaa Highway 1:n jälkeen. Yö vietettiin pienellä syrjäisellä ja vaatimattomalla leirintäalueella.
Käytätkö tätä sivua mobiilissa? Pyyhkäise vasemmalle nähdäksesi lisää kuvia.
Päivä 3 – F208 Landmannalaugarille
Koko matkan kaunein osuus. Jos aiot ajaa F-tietä, tämä on se (ainakin niistä, joita kokeilimme!). F208 Landmannalaugarille on täysin epätodellinen – värikkäitä vuoria, laavakenttiä ja useita hauskoja vesiylityksiä.
Saavuttuamme Landmannalaugarille sää oli onneksemme aurinkoinen ja tyyntä. Vaelsimme vuorille, jotka olivat eri punaisen ja vihreän sävyissä, ylös rikkialueelle, josta kuumaa savua nousi rikkilähteistä. Tänne saapuu paljon kävijöitä päivän aikana, sillä Reykjavikista voi varata retkiä, mutta he lähtivät viiden aikaan, kun taas me ja muutama muu leiriläinen jäimme ja uimme myöhemmin lämpimässä lähteessä leirintäalueen luona.
.
Päivä 4 – F225, Hella & ylänkö jälleen
F225-tietä pitkin ajoimme alas tielle 26 ja jatkoimme Hellaan ostoksille. Matkan sateisimmat tunnit osuivat onneksi tylsimmälle asfaltoidulle tieosuudelle.
F35-tielle päästyämme voi puhua kuopista koko matkan Hveravelliriin, syrjäiseen geotermisesti hyvin aktiiviseen alueeseen, jossa on leirintäalue. Matka kesti 3–4 tuntia noin 20–30 km/h nopeudella. Viihdyimme tietovisoilla ja leikkimielisellä jutustelulla autojen välillä radiopuhelimilla.
Vähän ihmisiä, paljon lämpimiä lähteitä ja geysirien purkauksia. Suuri kontrasti turistitiheään ja helpommin saavutettavaan Geysir-alueeseen, jonka ohitimme nopeasti aiemmin päivällä.
Viivyimme täällä kaksi yötä. Vaelsimme. Uimme lämpimässä lähteessä ja rentouduimme.
Päivä 5 – Möðrudalur
Ajoimme pohjoiseen, jätimme Olan, joka joutui ottamaan bussin Reykjavikiin lentoa varten, ja jatkoimme sitten itään Highway 1:llä. F905-tietä pitkin saavuttiin myöhään iltapäivällä Möðrudaluriin, Islannin korkeimmalle maatilalle.
Ruoholeirintäalue (harvinaista Islannissa), tyyntä iltaa, kirkas aurinko, revontulet yöllä.
Näimme lampaita, kettuja, sikoja ja kesyjän poron, joka asui siellä. Kuulitte oikein – se oli hyvä.
Päivä 6 – Askja & Dreki
F905- ja F910-teitä pitkin ajoimme tulivuori Askjalle. Kuukiviluontoa, kuoppaisia teitä, useita vesiylityksiä. Pidämme siitä, että saa ajaa vesien yli – ja täällä saimme todella tehdä niin.
Leiriydyimme Drekille, Askjan juurelle. Valitettavasti kraatterilla oli sumua, joten näkymät puuttuivat – mutta leirintäalueella oli kirkasta ja ympäristö teki siitä silti sen arvoista. Leirintäalue oli suljettu sesongin jälkeen, joten muita palveluita kuin wc:tä ei ollut käytettävissä.
Päivä 7 – F88 & takaisin lautalle
Viimeisenä päivänä ajoimme F88-tietä takaisin Seyðisfjörðurin suuntaan ja kohtasimme matkan suurimman vesiylityksen.
Björn oli hieman liian innokas kaasupolkimen kanssa ja juuttui. Muutaman hermostuneen sekunnin jälkeen hän kuitenkin pääsi irti ja pääsimme takaisin Highway 1:lle.
Lautta lähti illalla ja pidimme hyvän marginaalin. Väsyneinä, likaisina ja erittäin tyytyväisinä ajoimme lautalle.
Onko 7 päivää tarpeeksi Islannin ylängölle?
Rehellisesti? Ei. Islanti vaatii enemmän aikaa.
Meille ei ollut mahdollista olla poissa pidempään pienten lasten ja lastenhoitajan puutteen vuoksi. Mutta jos olisi ollut mahdollisuus, 2–4 viikkoa olisi ollut täydellistä.
Nyt saamme sen sijaan odottaa innolla, että voimme tehdä vielä yhden matkan tulevaisuudessa. Sillä sellainen varmasti tulee.
.
.








































